Ja taas mennään…
Kirkkojoki
Viimeinkin melojien yhteismelonnalle saatiin yksi kaikille sopiva aika ja melomaan lähdettiin joukolla.
Ja taas mennään…
Viimeinkin melojien yhteismelonnalle saatiin yksi kaikille sopiva aika ja melomaan lähdettiin joukolla.
Alun hidasteiden jälkeen melonta oli leppoisaa.
6,7 km
Toukokuu
3h
Avaa tästä reittikartta
Joskus aikataulut eivät vain mene yhteen melojien kesken. Olemme yrittäneet vuoden verran sopia sopivaa melontareissua yhdessä Salon Seudun Melamogulit Ry:n Henri Korhosen kanssa, mutta kaikille sopivaa melontapäivää ei vain ole löytynyt. Lopulta tänä kevää sellainen löytyi ja pääsimme kokeilemaan Henrin suunnittelemaa reittiä Siuntion Kirkkojoelta. Meillä on yksi kokemus Kirkkojoelta, joka ei ollut miellyttävä. Siksi varustelistaukseemme kuuluivat raivaukseen soveltuvat sahat.
Melonnan aloituskohta oli alustavasti katsottu alkavan Bäcksintien sillalta. Paikanpäällä tutkimme aluetta ja huomasimme parin sadan metrin päässä pienen padon, joka kuului Störsbyn kartanolle. Päätimme siirtää aloituksen padon luokse, jotta vältyttäisiin aina yhtä ihanalta kajakista noususta. Raahasimme kajakit pellon halki ja taiteilimme ne yksitellen parimetrisen padon alle. Padon jälkeen alkoi jyrkkäreunainen kalliouoma, joka on louhittu syvälle kallioon. Kalliouoman avulla on ehkä kuivatettu järvi, sillä muuta järjellistä selitystä emme keksineet suureen työmäärään. Kallioleikkauksen kivikon melottuamme pääsimme melomaan muutamia kymmeniä metrejä, kunnes edessä näkyi uusi este. Edessä oli tilaan kuuluvan sahan pato, jonka putoama oli reilusti toista metriä. Ensimmäiset hikikarpalot syntyivät kajaakkeja nostellessa patoelman yli. Edessä oli vielä kajakkien kantaminen alas kallioita pitkin ja vilvoittava kajakkien uittaminen padon alla alkavassa kivikossa.
Kivikkokohdan jälkeen raivasimme tulevia melojia varten joen päälle kaatuneen puun. Nyt seuraavat melojat pääsevät jatkamaan melontaa vaivatta. Pääsimme hieman testaamaan uutta raivaussahaamme ja teimme pienimuotoisen sahavertailun, jossa uusin saha voitti käytettävyydeltään kaikki aiemmat mallit.
Padon luona näimme kaksi komean kokoista harmaahaikaraa.
Melonnan alku ei näyttänyt hyvältä ja antoi mielikuvia tulevalle melontareitille ja toi muistiin muutaman vuoden takaisen melontareitin toisessa kohtaa Kirkkojokea. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä loppumatka oli lähes esteetöntä melontaa ja vain muutamaan risukkoon tarvittiin sahaa. Vettä oli joessa vähän ja melonta tapahtui pääasiassa syvällä joenuomassa.
Henrillä on oma retkeily- ja luontoaiheinen blogi henrikorhonen.wordpress.com. Kannattaa tutustua blogiin, sillä mies on ehtinyt meloa monissa vesissä.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!