Ja taas mennään…
Arvostelu
Vaativuus
Mukava virtaus läpi reitin. Ei kuitenkaan niin kova, että aloittelijatkaan laskisivat alleen.
Reitin pituus
14,8 km
Melonta-aika
Toukokuu
Matkan kesto
6h sis. reilut tauot
Reittikartta
Matkaraportti
Kaksi Palojoki-nimistä jokea laskee kohtalaisen lähekkäin toisiaan. Toinen samanniminen joki kulkee Tuusulan halki kun taas toinen seikkailee Vihdin ja Kirkkonummen suunnalla. Olemme meloneet molemmilla, joista molemmista jäi pysyviä muistoja. Vihdin melontareitti oli keväiseen aikaan yksi upeimmista ja Tuusulan reitillä löysimme ruumiin, jonka vuoksi koko melontareitin jatkaminen oli vaakalaudalla. Lue lisää Jokelan vankilan alueella tapahtuneesta reittitapahtumasta.
Tämä reissu oli meille etukäteen täysi kysymysmerkki. Emme löytäneet minkäänlaisia aikaisempia melontakokemuksia reitistä, emmekä saaneet tutkittua satellittikuviakaan kyllin tarkasti. 14,8 Kilometrin Matkalle varustauduttiin kuin sissireissuun varavaatteilla sekä puukko- ja kaarisahojen kanssa.
Oikeastaan viimeisimmät melontareissumme ovat olleet yhtä rypemistä ja se on vähitellen alkanut ketuttaa. Kajakki on menossa kahtia päreiksi, jos tästäkin päivästä tulee yhtä kurapurossa räpiköimistä. Kartasta katsottuna reitti näyttää siedettävältä: jokiosuuksien välissä on mukavasti pieniä järviä. Mutta niistä jokiosuuksisa ei sitten tietoä olekaan ja se hieman hermostuttaa.
Ressuun päästiin Lammistontien ja Pohjois-Huhmarintien risteyksestä, jossa samaan aikaan läheisen maatalon isäntä kuskasi edestakaisin lehmänlantaa. Maaseudun ihanuuden pystyi nuhainenkin haistamaan. Mieli teki myös tarkistaa ettei tätä ihanuutta kulkeutuisi kajakkien sisään kengänpohjien kautta.
Palojoki
Palojoki alkaa Vihdin Enäjärvestä, josta se laskee Poikkipuoliaisen kautta Tervalampeen ja sieltä Huhmarjärveen. Reitti olisi todennäköisesti ollut laskettavissa tähän vuodenaikaan aina Enäjärveltä saakka, mutta me otimme kerrankin varman päälle ja aloitimme kohdasta joka näytti hyvältä. Vesitilanne oli näin toukokuussa erittäin hyvä, eikä kasvillisuudestakaan ollut haittaa. Toisin on varmasti kesällä.
Reitti Huhmarjärveen on käytännössa esteetön. Muutamista pienistä tukoksista pääsi yli meloen. Tämä pätkä saattaa olla melottavissa keskikesälläkin, mutta silloin kannattaa varautua ainakin ”kevyeen” kasvillisuuteen matkan varrella. Huhmarjärvi on melko pieni järvi Tarvontien pohjoispuolella, pituudeltaan vajaa 1 km.
Kevyenä lisäinfona Huhmarjärvestä: Siltavuoren Jammu vietti kovasti aikaansa mökillänsä Huhmarjärven rannalla. Myös Jammun krematorio sijaitsi aikanaan kyseisen järven rannalla…
Pian Huhmarjärven jälkeen tulee kevyt virtakohta, jonka jälkeen mukavan letkeää valumista aina Palojärvenkoskelle. Koskella on ensimmäinen este, joka vaatii kajakista nousun. Ohitus vanhan myllyrakennuksen puolelta, jonka jälkeen kajakit oli taas hyvä laskea vesille. Kantomatkaa oli n. 40m.
Loppupätkä Palojärvelle on leveää uomaa, jossa varmasti on vettä keskikesälläkin. Kevyttä kasvillisuutta oli joensuuaukon kohdalla.
Palokosken pudotus 12 metriä 500 metrin matkalla
Palojärvi on kolmisen kilometriä pitkä järvi, jonka keskellä on järven ainoa saari, Palosaari. Saaren eteläpuolella oli valmiina kivistä kasattu nuotiopaikka, jossa oli hyvä pitää evästauko. Evästauon jälkeen suuntasimme kohti Palojärven eteläpäätyä, josta pitäisi lähteä puro kohti Karhujärveä. Vajaan kolmen kilometrin jälkeen saavuimme joensuulle, jota laskettelimme pari sataa metriä ennen kuin edestäpäin alkoi kuulua kosken kuohuntaa. Kajakit hilattiin tien puoleiseen rantaan, josta käsin kävimme tarkistamassa tämän pikku pauhun syyn. Edessä oli Palokoski, joka on pituudeltaan reilut 500 metriä ja laskettavissa ainoastaan koskarilla. Kantomatka tietä pitkin n. 600m ei juurikaan haitannut, sillä maisemat olivat erittäin idylliset ja kauniit. Kosken ohitimme Henrikforssin tilan kautta, kyseessä on jonkinlainen yksityisalue, jossa asustaa useita asukkaita. Kohteliaasti kysymällä antavat varmasti luvan käyttää heidän tietään. Tai jos ketään ei näy niin aidan voi vaivihkaa aukaista ja luikkia alajuoksulle…HOP HOP!
Karhujärvi tasaista perushuttua
Raahauksien jälkeen laskeuduimme niittyjen poikki joenrantaan, jossa heitimme kajakit vesille ja suuntasimme kohti Karhujärveä. Matka Karhujärvelle on pääosin tasaista uomaa, ilman suurempia virtakohtia. Matkalla oli pari kaatunutta puuta, jotka sahailimme niin että kajakilla pääsee kivasti ohi. Ainoa este tällä pätkällä oli n. 500m ennen Karhujärveä oli risukkoryteikkö, jonka läpimelominen ei olisi ollut mielekästä. Ohitimme risukot kantamalla kajakit pellon kautta joen oikealta puolelta. Muutaman kymmenen metrin raahauksen jälkeen olimme taas vesillä. Muutaman mutkan jälkeen oli vielä mukava virtakohta, jossa oli pudotusta oli puolisen metriä. Mukava virta aloittelijoillekin. Loppuliu’ut kohti Karhujärveä olivat mukavan myötävirran saattelemia. Kesällä saattaa joensuu olla melko kaislikkoinen, mutta todennäköisesti melottavissa.
Viimeisenä oleva Karhujärvi ei sen kummempia hienouksia tarjonnut, pari kilometriä melontaa Lammistontien alkupäässä olevalle ”venesatamalle”, jossa nostimme kajakit auton katolle ja lähdimme hakemaan toista autoa Tervalammentieltä.
Kokonaisuutena mielestämme yksi parhaimmista reiteistä etelä-Suomen alueella, todella vaihteleva reitti erittäin kauniissa maisemissa…
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!