Ja taas mennään…
Tuusulanjärvestä Vantaanjokeen laskeva Tuusulanjoki on noin 15 kilometriä pitkä. Me meloimme osan siitä. Tuusulanjoki on lystikkäästi kiemurteleva sopivan leveä oja melontaan. Gretanniemen ylityssillalta joki näyttää varsin kutsuvalta ja idylliseltä. Lähempi tutustuminen muuttaa tätä käsitystä.
Älä edes kuvittele lähteväsi joelle, jos et ota mukaan kunnon sahaa (mieluiten bensakäyttöinen Partner-moottorisaha) ja omaa intoa kantaa kajakkia puunrunkojen yli toistuvasti uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
10 km
Kesäkuu
6h
Avaa tästä reittikartta
Kajakkien lasku sillan kupeelta onnistuu lähes sujuvasti. Varovainen kannattaa olla pientareen louhikon kanssa, sillä pyöreät kivet luistavat helposti jalkojen alta. Jos vesillelaskun haluaa tehdä helpoimmalla tavalla, on syytä kysyä viereisen omakotitalon asukkaalta lupaa käyttää heidän laituriaan.
Melonta on hyvä aloittaa lentoliikenteen ruuhka-aikaan illansuussa. Joki kiemurtelee lähellä kiitorataa ja Helsinki-Vantaan lentokenttää lähestyvät lentokoneet lentävät suoraan yli vain muutaman sadan metrin korkeudella. Meteli ja pauhu ei luontoharrastajia varmastikaan miellytä, mutta se tuo varmasti uutta näkökantaa melontaan.
Heti ensimmäisten mutkien jälkeen karisi kiemurtelevan joen unelma: vastassa oli kaatuneita puita. Ja niitä oli paljon. Todella paljon. Kaatuneet puut hidastavat matkan tekoa moninkertaisesti. Sahaaminen tai kajakkien nostaminen oksistojen yli on vaivalloista ja monen ylityksen jälkeen turhaannuttavaa. Raivasimme puita pienellä oksasahalla, joten seuraavilla melojilla ei ole aivan niin tuskaista matkantekoa. Ylitettäviä suuria runkoja ja patoelmia jää silti ylitettäväksi varmasti yli puolen tusinan verran.
Olimme melontapaikalla arki-iltana noin klo 19. Tarkoituksena oli suorittaa parin-kolmen tunnin kevyt melontareissu. Päätepisteessä Kehä III:n alla olimme kuitenkin vasta yöllä klo 02. Tuusulanjoen vajaan 5 km:n matkaan käytimme uskoakseni noin kuusi tuntia kun taas Vantaankoskella kului melomiseen aikaa vain tunnista kahteen.
Tuusulanjoen noin 5 kilometrin väliin mahtui useita erikokoisia koskikohtia metrin pudotuksesta voimakkaasti virtaaviin osuuksiin. Vettä oli kesäkuussa sen verran niukasti, että useimmissa virtaosuuksissa kajakin pohja raapi pintaa tai kajakista joutui nousemaan ylös.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!