Normaalisti Luhtajoki on vähävetinen ja vaikeahko reitti, mutta tähän vuodenaikaan vettä oli jopa 50m leveydeltä. Luhtajoki oli lähes koko matkalla levittäytynyt läheisille pelloille, joten varsinaisen uoman erottaminen oli hieman vaikeaa, kesällä tilanne on varmastikin hyvinkin erilainen.
Matkalla ei ollut minkäänlaisia esteitä, eikä kajakista tarvinnut nousta kertaakaan koko matkan aikana. Koskikohtia emme löytäneet, koko matkanajan etenemistämme avitti myös kova myötävirta. Lempäsämänjoki oli tehnyt uuden uoman pellolle ja koko suuri pelto oli vedenvallassa ja melottavissa.
Lisävauhtia pelloilta
Muutaman kilometrin melonnan jälkeen Luhtajoki yhtyy hieman isompaan Lepsämänjokeen. Lepsämänjokea pitkin meloimme Hämeenlinnan moottorien alitse, jonka jälkeen poikkesimme pääuomasta läheisille pelloille, jonne tulvavesi oli tehnyt uuden uomansa. Tulvavesi oli peittänyt läheiset pellot kilometrien matkalta allensa. Vantaanjoen pääuoma löytyi kuitenkin pellon oikeasta laidasta. Vantaanjoki näytti olevan vielä jäässä pohjoisessa, mutta alaspäin meloessa ei jäätä juurikaan näkynyt. Loppumatka meni mukavasti kovassa myötävirrassa aina Riipiläntien sillalle asti, jonne päätimme tämän kertaisen melontamme. Kokonaisuutena aivan loistava kevätmelontakohde.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!