Ingarskilanjoki oli viimeisin melontamatka ennen muutaman viikon melontataukoa. Tulevan lomamatkan vuoksi melomaan päätettiin lähteä, vaikka säätiedoitus lupasi epävakaista säätä. Iltapäivästä tulisi taivaalta vettä. Aamupäiväksi odotettua pilvetöntä taivasta ei näkynyt… Synkät pilvet olivat tiellä.
Melontaretki aloitettiin Ingarskilantien ja Grantorpintien risteyksen vieressä olevalta sillan kupeesta. Kajakit alas ja vesikasviston joukkoon. Aloituspaikka oli jo toukokussa koko uoman leveydeltä täynnä hentoa kasvistoa. Ensimmäinen risukko tuli vastaan noin 5 metrin melonnan jälkeen. Sille riitti nopea sahan vilautus ja reitti oli taas vapaa. Onneksi tämän jälkeen ei ryteikköjä matkan varrella juurikaan ollut. Muutamiin risukkoihin sahailimme kajakin mentäviä aukkoja tuleville seikkailijoille. Matkalta puuttuivat muilta jokimelonnoilta tutut risukot, mutta sen sijaan monet kohdat olivat tukossa vesikasvillisuudesta jo toukokuussa. Tätä reittiä en suosittelisi kesäaikaan melottavaksi, vaan esimerkiksi melontakauden avausreitiksi. Vesitilannne nyt touko-kesäkuun vaihteessa oli 51:sen pohjoispuollella oli kohtalainen, noin 3-4 kajakista nousun vaativaat virtakohtaa. Tilanne 51:sen eteläpuolella oli parempi, sillä uoma selkeästi levenee. Matkalla merelle on 5-6 kajakista nousemista vaativaa kohtaa. Kevät-tulvalla näitä tuskin edes huomaisi. Tämä loppupätkä aina 51:ltä merelle on melottavissa todennäköisesti myös keskikesällä, toki muutamat heinikot saattavat hieman hidastaa menoa.
Edellispäivänä luvattu sade saapui etuajassa ennen puoltapäivää ja saimme pientä ripsimistä jo reitin alkuvaiheessa. alas tuleva vesi oli niin vähäistä ettei se kastellut vaatteita. Sadevarusteita meillä ei vielä ole hankittu vaan ammattimaisen kuvan antamiseksii otimme mukaan kertakäyttösadetakin. Se osoittautui kuitenkin huonoksi ratkaisuksi, pitkine laahuksineen. Ja mikä parasta, se sai melojan näyttämään pöljältä. Suosittelemme hankkimaan melontaan tarkoitetun melontatakin, vaikka emme sellaista vielä itsekään omista.
Melontareittinä matka oli loistava vaihtelevine maastoineen. Maisematyypit vaihtuivat tiuhaan vuorotelle peltomaisemista aarniometsiin sekä virtakohtiin. Kyllästymään ei matkan aikana päässyt. Turhautuminen oli ehkä oikea sana. Noin kymmenen kertaa kajakista nousua ja raahausta kivikoiden ja matalikkojen ylitse vesisateessa saivat miettimään uusia harrastuksia. Siihen vielä toukokuinen kolea ilma ja muutama pludaus vain vahvistivat uusien harrastuslajien miettimistä.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!