Ja taas mennään…
Glimsinjoki alkaa Bembölen kohdalta, mutta se on mahdollista meloa Espoon Pitkäjärveltä asti, josta joki alkaa Myllykylänjokena. Sieltä asti ei retkeä kannata kuitenkaan aloittaa, koska pätkä on melko tiheään kasvanutta pusikkoa. Kevättulvan aikaan tuosta pitäisi pääsee läpi melko kivuttomasti.
Melko vaativa kaatuneiden puiden sekä koskien vuoksi. Reittiä kannattaa kokeilla keväällä, jolloin joessa on riittävästi vettä.
9,6 km
Lokakuu
5h
Avaa tästä reittikartta
Tällä kertaa aloitimme kuitenkin Glimsinjoen melontaretkemme Glimsin kivisillalta talomuseon kohdalta. Paikka sijaitsee aivan Jorvin sairaalan vieressä.
Heti ensimmäisten mutkien jälkeen oli edessä tiheää puustoa, josta sahasimme läpi mentävä aukon. Pian tämän jälkeen alkoi erittäin tiheä kaislikko, jota oli n. 300 m matkalla. Vajaan kilometrin päässä aloituspaikastamme Glomsinjoki yhdistyy Glimsinjokeen, josta alkaa Espoonjoki. Heti jokien yhdistymisen jälkeen jouduimme nousemaan kajakeista kaatuneen puun takia. Kevättulvalla tästä puusta ei ole haittaa.
Ennen Turun moottoritietä pitäisi olla vielä Kirkkojärvi, mutta matalanveden aikaan ei järveä huomannut lainkaan. Varsinainen Kirkkojärvi kuivatettiin vuonna 1957 Turun moottorien rakentamisen yhteydessä. Järvi oli matala ja maannouseminen oli jo 50-luvulla muokannut sitä yhä pienemmäksi ja rämeisemmäksi. Nyt Kirkkojärven alue on kosteikkoa. Turun moottoritien rakentamisen yhteydessä myös Espoonjoki perattiin täysin tulvien ehkäisemiseksi. Alkuperäisiä koskikohtia ei juurikaan ole.
Seuraavaksi alitimme Turun Moottoritien, jonka jälkeen meloimme Löfkullan golfkentän reunaa pitkin Espoon kirkolle. Espoon kirkolla on hyvä aloituspaikka, jos ei halua rämpiä pusikoissa kuten me teimme. Kajakista on kuitenkin noustava muutamaan kilometriä alempana junasillan kohdalla, jossa jokeen oli kaatunut useampi puu. Korkean veden aikaan näistä ei pitäisi olla haittaa. Myös junasillan alla ollut koskikohta oli melko kuivunut, joten tämäkin meni raahaamalla yli. Matkalla Kauklahteen oli vielä muutamia pusikoita, joihin yritimme raivata kajakin mentäviä aukkoja. Kauklahdessa ei sen kummempia esteitä ole, vajaan parin sadan metrin matkalla oli melko tiheää kaislikkoa.
Kauklahden koski oli melko kuiva, joten jouduimme raahaamaan kajakit rantoja pitkin Kauklahden väylän toiselle puolelle, josta loppumatka mereen menikin kivuttomasti. Matkalla pysähdyimme vielä Kurttilan kalamajoilla, jossa pidimme evästauon. Kurtilan kalamajat ovat saamiemme tietojen mukaan suojeltuja kohteita. Tämän jälkeen meloimmekin takaisin Kristallitielle, johon olimme jättäneet automme.
Kävimme Espoonjoessa ensimmäisen kerran kevät-kesällä 2010, jolloin reissu sujui kivuttomasta. Sateettoman kesän ja syksyn jälkeen joen vedenpinta oli laskenut 20-30 cm, jonka seurauksena koskienlasku ja puidenrunkojen ylitykset eivät enää sujuneetkaan hyvin. Suosittelemme tätä reittiä keväällä tai runsaiden sateiden jälkeen.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!