Ja taas mennään…
Matkaraportti
Matka alkoi Lahnaveden pohjukasta ja ensimmäinen etappi oli Vihantasalmen silta, jossa tarkoitus oli katsella juhannusruuhkassa seisovia autoja. Klo 18 liikennettä ei kuitenkaan ollut tungokseksi asti, vaan autojono liukui ohitse lähes normaalia vauhtia.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja epäilin tehneeni virheen nestemäärän kanssa. Mukanani olevat kaksi litran mehupurkkia tuntuivat aivan liian vähäisiltä. Päätin käydä hakemassa Vihantasalmen Nesteeltä hieman lisää juotavaa sekä suklaapatukoita.
Tapahtui kaksi huono-onnisen virhettä peräkkäin: noustessani kajakista sylissäni ollut kamera putosi veteen ja hörppi järvivettä sisäänsä ennenkuin tajusin tilanteen. Toinen epäonnen hetki sattui kun huomasin jättäneeni lompakon lähtöpaikalle. Ei muuta kuin soitto ja pyyntö jos joku voisi kiikuttaa sen minulle. Tunnin kulutttua astelin Nesteen myymälästä mehujen ja suklaiden kanssa. Ei muuta kuin kuivattelemaan kameraa. Loppuillan kameran videokuvissa kuulee selkeästi koneiston aiheuttamia ääni joissa järvivesi oli varmasti osasyyllinen.
Virtapaikat
Vihantasalmen jälkeisen selän ylitettyä tuli vastaan reissun ainoa koski. Se sijaitsee Lahnaveden ja Tarhaveden välissä. Koski sopii hyvin myös aloittelijoille, sillä sen pituus on vain noin 200 metriä. Eräs paikallinen asukas oli kertonut ajaneensa kosken läpi moottoriveneelläkin – tosin perämoottori rikkoutui potkurinlavan osuttuessa kiveen.
Videolla kuuluva sirinä johtuu siitä, että kamera oli noin tuntia aiemmin tippunut järveen ja kastunut kunnolla.
Yöpymispaikka
Olin suunnitellut yöpyväni jossain matkan varrella olevista saarista. Matkalla sain eräältä kesämökkiläiseltä vinkin Haukkavuoresta, jossa sijaitsi komea kalliojyrkänne. Kallion juurella olisi myös nuotiopaikka laavuineen. Matkaa Haukkavuorelle oli vielä rutkasti, mutta juhannusyönä valoa riittäisi hyvin matkan tekoon.
Haukkavuori ja saunalaiva
Haukkavuorelle tultaessa kallioiden takaa näkyi kelluva rakennelma. Mietiskelin rakenneltaa ja ajattelin jo paikallisen kylätoimikunnan panostaneen melontaturisteihin rakentamalla kunnon sisäoleskelutilat melojille. Rantautuessani sisätiloista tulivat lautan leppoisa isäntäpari Jari ja Anne, jotka esittelivät saunalautaksi paljastunutta rakennelmaa. Lautan mitat (5,5×9 metriä) rajoittavat kulkua siten että saunalautaa käytetään vain Sarkavedellä. Koskeen rakennelmalla ei ole asiaa.
Myöhemmin illalla sauna testattiin yhdeksi parhaimmista, joissa olen käynyt. Kiitoksia myös saunaoluista!
Jari kertoi Haukkavuoren olevan suosittu pysähdys- ja yöpymispaikka melojille. Erilaisia kattiloita ja pannuja on myös tarjolla ruoantekoa varten. Myös valmiiksi pilkottuja polttopuita on varmasti riittävästi ja oheisella kirveellä ja sahalla niitä saisi lisää.
Haukkavuorelle on syytä kiivetä katsomaan auringonlaskua. En itse ennättänyt, mutta näky on kuuleman mukaan huikea. Vierailijan on syytä käydä tutustumassa kalliomaalauksiin, joista vanhimmat ovat tehty 3000 ekr.
Yöpyminen on helppoa laavussa tai riippumatossa. Teltan pystytys ei ole niin yksinkertaista kalliolouhoksessa, vaan sopivaa paikkaa on etsittävä viereisestä metsästä.
Toinen matkapäivä
Aamu alkoi hyvin nukutun yön jälkeen auringonpaisteella. Nuotiolla aamiaista valmistaessa sää menikin sitten jo epävakaisemmaksi, mutta vettä ei sentään tullut. Kevyt vastakkainen tuuli ei matkantekoa tuntunut hidastavan ja pian tuuli katosi kokonaan. Edellispäivän rasitus tuntui koko kehossa, joten tuumailin lyhentäväni suunnitelmaa Voikosken voimalalle. Se olisi kohta, jossa kajakki pitäisi ottaa muutenkin kantoon ja kantaa padon yli.
Juuri ennen voimalaitosta havaitsin laiturin ja melontamerkin. Tämä olisi kajakkien päätepiste. Laiturilta johti ruohikkopolku poikki yksityispihan yleiselle tielle. Tiellä seisoi seuraava opastuskyltti niille jotka haluaisivat jatkaa matkaa eteenpäin. Vesillelaskulaituri sijaitsee voimalaitoksen koskessa ja siinä on melkoinen virtaus.
Kuvia Lahnajävi-Voikoski -reitiltä
[ratings]
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!