Ja taas mennään…

Anskunjoki, Fiskars & Pohjanpitäjänlahti

Melontaretkillämme on harvinaista, että lyhyellä varoitusajalla toteutetut melontaretket pystyvät keräämään yhteen useita melontaharrastajia. Tällä kertaa mukaan ehtivät osallistua neljä harrastajaa sekä kaksi alan konkaria, Tiina Kujansuu ja Janne Pyykkö.

Tiina ja Janne ovat aktiivisia Avokanoottiyhdistyksen jäseniä. Tiina meloo muovisella avokanootilla (kuulemma joku hieno kuitukanootti, kevlar-hiilikuituhybridikankaasta ja epoksista valmistettu jne = meille se tarkoittaa muovikanoottia) ja Janne etenee ilmatäytteisellä kumipaatilla. Molemmat kulkupelit liikkuvat kivasti eteenpäin riippuen melontatavasta.

Arvostelu
Vaativuus

Ensimmäiset kilometrit vaativia kaatuneiden puiden sekä risukon vuoksi, muuten helppo.

 Reitin pituus

16 km

Melonta-aika

Lokakuu 2012

Matkan kesto

7h

Plussat

  • Puolivälissä hiidenkirnu, joka sopii myös levähdyspaikaksi
  • Fiskarsin ruukkimiljöö on tutustumisen arvoinen paikka, joen vieressä myös ruokakauppa ja ravintola
  • Aloitusta lukuunottamatta mielenkiintoinen reitti

Miinukset

  • Ensimmäiset kilometrit kulkevat kaatuneiden puiden ja risukoiden joukossa
  • Pitkät kantomatkat Fiskarssissa (500 ja 350 m)

Lähtöpaikalla

Saavuimme lähtöpaikalle Anskunkylään kolmen auton voimalla. Purimme autoistamme tavarat ja lähdimme viemään kahta autoa reitin loppupäähän, Jokitien pienvenesatamaan. Sillä välin lähtöpaikalle jääneet alkoivat kasata vesipelejään tulevaa koitosta varten.

Autoilla ei päässyt Anskunjoen varteen, joten raahasimme veneitämme kahden sadan metrin verran risukossa. Kun alkuhiki oli ansaittu, pakkasimme itsemme paattiin ja lähdimme virtaan. Rauhallista virran mukana melomista ei riittänyt montaa minuuttia, kun ensimmäiset esteet paljastuivat mutkan takaa. Kaatuneen puun jälkeen oli seuraava. Puunrunkojen jälkeen esteet vaihtuivat risukkoihin ja takaisin puunrunkoihin määrittelemättömässä järjestyksessä.

Varo lehmiä ja piikkilankaa

Anskunjoki on pituudeltaan noin 2,5-3 kilometriä pitkä joki, johon me saimme kulutetttua melkein 4 tuntia. Kyseinen aika ei sisältänyt pelkästään melomista, vaan eteneminen oli pääasiassa kajakin raahaamista metsässä risukoiden läpi tai kaatuneiden puunrunkojen ylittämistä. Anskunjoessa on myös pieni koski, jonka ohitimme kantamalla kulkuvälineet lehmihaan läpi. Laiduntavat hiehot olivat uteliaita ja tulivat seuraamaan omituista ryhmäämme melkein kosketusetäisyydelle. Lehmihaan läpi käveleminen varmisti sen, että reissun jälkeen myös kajakin sisätilat tulisi pestä. Maatilan läheisyydessä on jonkin verran piikkilankaa. Tätä piikikästä aitaa on viriteltynä myös joelle ja se tulee ottaa huomioon, jos matkavälineenä on kumivene.

Käytännön oppitunti

Muutaman tunnin rypemisen aikana saimme hyvän opetuksen oikeiden välineiden valinnassa. Avokanoottiyhdistyksen Tiina näytti meille kanootillaan mallia, että hänen päällään oleva välikuivapuku todellakin piti vettä eikä retkeä tarvitsisi keskeyttää kastumisen vuoksi. Me jäimme hieman epävarmuuteen siitä oliko kaatuminen näytösluontoista vai tapaturmaista.
Viis siitä, sillä asu piti vettä ja matka jatkui.

Vihdoin läpäisimme Anskulanjoen ja saavuimme Degersjön-nimiselle järvelle. Suuntasimme järven toiseen päähän, jossa tiesimme olevan hiidenkirnu. Samalla pitäisimme lounastauon rantakallioilla. Reilun ruokatauon jälkeen matkasimme rantoja pitkin kohti Fiskarsia, jossa jouduimme patojen vuoksi kantamaan kajakkejamme ja kanoottejamme 500 metrin matkan. Toisen kerran jouduimme kantamaan menopelejämme Fiskarsin keskustan kohdalla, jossa patoelman korkeusero oli 8 metriä.

Loppumatka Fiskarsista pitkin Firkarsinjokea oli mukavaa laskua virran mukana.

Janne Pyykkö kirjoittaa kirjoittaa omista retkistään mukavan rennolla tyyylillä. Kannattaa tutustua Jannen Blogiin.

Kuvia Fiskarsin reitistä

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pin It on Pinterest

Share This