Ajellessani kohti Turkua pidin katseeni auki mahdollisia melontareittejä varten. Päätin koukata ennen turkuun menoa Paraisten ja Nauvon kautta. Paraisissa tutkin karttoja ja huomasin saaristossa olevien lukemattomien saarten määrän. Erityisesti huomion herätti se, että laivaväylä meni aivan näiden pienten saarten vierestä. Tuumailin, että olisi hurjaa viettää yötä saarella ja katsella vierestä lipuvia matkustaja- sekä rahtialuksia.
Kunnon lähtöpaikan löytäminen on hieman hankalaa. Lähtöpaikat näyttävät olevan yksityisrannoilla, enkä onnistunut löytämään venasatamia, josta vesillelähtö onnistuisi vaivatta. Lopulta ajelin pientä mökkitietä lähes loppuun asti ja huomasin tien päättyvän pihaan. Lähella pihaa oli ilmeisesti asukkaan laituri, mutta se oli sen verran etäällä, että siitä kehtasi laskea kajakkinsa vesille.
Kajakkia pakatessani ymmärsin tuulen kovuuden. Ajattelin kuitenkin, että matkaa oli vain 1,5 kilometriä ja sellaisen matkan meloo millaisessa aallokossa ja tuulessa tahansa. Ei muuten melo! Jokimelontaan tottunut meloja oli nopeasti vaihtamassa mielipidettään aallokosta, Nauvosta ja koko Turun alueesta. Tuuli ei menoa haitannut, mutta aallot olivatkin korkeampia kuin miltä ne laiturilta näyttävät. Päätin luopua melontamatkasta ja etsiä lähempiä kohteita. Vastarannalla olikin mukavannäköinen kallioranta käkkärämäntyineen. Matkaa sinne ei ollut kuin muutamia satoja metrejä. Vaikka aallot olivat korkeat, tuntui päämäärä tavoittelun arvoiselta. Turvallisuuden tunnetta lisäsi se ettei ranta olisi kaukana ja käytössäni oli pelastusliivit sekä aukkopeite.
Putkirunkoinen Pakboat Swift 14 kellui mukavasti täydessäkin lastissa, eikä keikkumista ollut. Se oli jopa vakaampi kuin normaalisti. En nauti aallokossa melonnasta kuitenkaan niin paljoa, että olisin intoutunut melomaan kauemmas, lähiranta riitti.
Rantautumisen jälkeen kannoin tavarani kallionrannalle ensimmäisten käkkärämäntyjen joukkoon ja viritin Hennessy-merkkisen riippumattoni puiden väliin. Kova tuuli pakotti etsimään riippumaton sadesuojaa varten isompia kiviä, jotteivät sadesuojan narut löystyisivät ja sadesuoja lentäisi tuulen mukana seuraaville saarille.
Iltaan mennessä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja paistelin rannassa grillieväitäni. Olin ajatellut olla saaressa yhden tai kaksi yötä ja tämän päivän perusteella kaksikaan yötä ei tuottaisi ongelmia.
Heräilin pitkin yötä aika ajoin huminaan joka kantautui kilometrin päässä kulkevista laivoista. Aamu kuudelta heräsin ihmetyksissäni, kun riippumaton pintaan ropisi kevyt sade ja kaukana kuului kevyttä jyskettä. Toivoin, että kuuro menisi nopeasti ohi ja koetin vielä hetken aikaa nukkua. Tunnin aikana ropina kuitenkin yltyi ja ymmärsin salamoiden ja ukkosen jylinän lähenevän. Nyt oli jo hieman myöhäistä lähteä saarelta. Kohta paukkuisi yläpuolella.
Muutaman tunnin aikana jylinä ja sade täyttivät saaren. Olin asetellut edellisenä yönä riippumattoni osittain kalliosyvennykseen, joten salamanlyönneille se ei ollut otollisin paikka. Olin tuulen takia myös virittänyt sadesuojan hyvin, vaikka en odottanutkaan koiranilmaa. Silti jatkuva salamointi ja piinallisen pitkään kestävät ukkosen mouruamiset hermostuttivat. Kaupungissa on helppo sulkeutua sisätiloihin, mutta ulkona riippumatossa olo on turvaton. Nyt vaikutti siltä että helsinkiläinen hipsteri oli eksynyt paikkaan, jossa se ei oikeasti halunnut edes olla.
Kuulostelin sateen vaihteluita ja mietin sopivaa hetkeä pikapakkaukseen ja melontaa takaisin mantereelle. Kun varmistuin ensimmäisen ukkosmyräkän ohittaneen, tein tavaroiden pakkausennätyksen. Sade oli rauhoittunut eikä välitöntä läpikastumisen uhkaa ollut. Silti lähestyvä uusi ukkosrintama sai vipinää melontaan.
Kiitos Nauvo. Paljoa et antanut, mutta henkikullan säästit. Lupaan olla palaamatta vähään aikaan…
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!